Skenaariopolut tulevaisuuteen


(c) Anita Rubin 2002




Skenaarion kaksi merkitystä


Tulevaisuudentutkimuksen piirissä skenaarion käsitteellä on oikeastaan kaksi erilaista merkitystä. Ensinnäkin skenaarioajattelu on tiedonalaan ja myös yhteiskuntaan laajemmaltikin perustuva näkökulma, jossa tulevaisuutta ei nähdä yhtenä, jo valmiiksi määrättynä, deterministisesti toteutuvana todellisuutena vaan usean erilaisen vaihtoehtoisen tulevaisuudentilan mahdollisuutena. Tätä ajattelutapaa perustellaan sillä, että mitä syvemmälle murrosaikaan menemme, sitä nopeammaksi ja intensiivisemmäksi muutos kasvaa ja sitä vaikeampi on nähdä tulevaisuuteen. Yhden mallin rakentaminen menneeseen kehityskulkuun ja nyt saatavilla olevaan tietoon perustuen saattaa tuottaa harhaisen käsityksen tulevaisuudesta ja johtaa siihen, että valitaan väärät toimintastrategiat. Skenaarioajattelu lisää toimijan joustavuutta strategioiden valinnassa ja antaa siten mahdollisuuden varautua samanaikaisesti moniin erilaisiin tulevaisuuksiin. Skenaarioajattelu onkin nykyisin tulevaisuudentutkimuksen piirissä yleisimmin vaikuttava ajattelutapa - monille tulevaisuudentutkijoille tulevaisuudentutkimus sinänsä sisältää jo itsessään monien erilaisten, vaihtoehtoisten tulevaisuuksien lähtökohdan.

Toinen tulevaisuudentutkimuksessa käytetty skenaarion merkitys liittyy menetelmiin - puhutaankin skenaariomenetelmistä ja skenaariotyöskentelystä. Bell (1997a, 316) sanoo, että skenaario on tapa tehdä yhteenveto tulevaisuutta koskevan tutkimuksen tuotoksista, perustuivatpa nämä tuotokset sitten määrällisiin eli kvantitatiivisiin menetelmiin ja "kovaan" data-aineistoon tai laadullisiin, tulkinnallisiin eli kvalitatiivisiin menetelmiin. Vaikka kvantitatiivisia menetelmiä on perinteisesti käytetty tuottamaan vaihtoehdottomia, yhden tulevaisuuden malleja, sekä kvantitatiivisten että kvalitatiivisten menetelmien avulla saatavaa tietoa voidaan kuitenkin käyttää myös skenaarioiden rakentamiseen. Siinä missä määrälliset menetelmät tuottavat usein yksiselitteisiä ja täsmällisiä, mutta samalla jossain määrin rajoittuneita ja joustamattomia ennusteita mahdollisista tulevaisuuksista, laadulliset menetelmät tuottavat moniselitteisempiä ja epätäsmällisempiä, mutta myös joustavia, kuvailevia ja laaja-alaisia tulevaisuudenkuvia vaihtoehtoisista tulevaisuuksista.


Skenaarion käsitteestä


Skenaario on alunperin termi, jota käytetään teatterin ja elokuvan tekemisen yhteydessä ja joka tarkoittaa näytelmän toiminnallista käsikirjoitusta. Tällainen skenaariokäsikirjoitus ei sisällä pelkästään näyteltävää tekstiä vuorosanoineen, vaan siinä on myös ohjeet näytelmän ohjaajalle, näyttelijöille, kuvaajille ja lavastajille toiminnasta, valaistuksesta ja kuvakulmista. Lisäksi siinä on kuvailtu yleisellä tasolla näyttelijöiden liikkeet, paikat näyttämöllä, kulissit ja mahdollisesti myös näyttelijöiden asusteita jne.

Tulevaisuudentutkimukseen skenaarioajattelu ja skenaariomenetelmien käyttö on tullut toisaalta operaatiotutkimuksen ja toisaalta delfoi-menetelmien kautta. Tulevaisuudentutkimuksen käyttöön termin otti ensimmäisenä Herman Kahn 1950-luvulla työskennellessään Rand-yhtymän tutkimuslaitoksissa Yhdysvalloissa. Operaatiotutkimuksen menetelmiä ja ajattelutapoja puolestaan kehiteltiin sotatutkimuksen ja erityisesti ilmailutieteen piirissä Yhdysvalloissa 1950- ja 60-luvuilla. Delfoi-asiantuntijamenetelmät puolestaan kehittyivät samoihin aikoihin. (Ks. esim. Wiener & Kahn 1967; Masini 1993, 90.)

Perinteiset määritelmät skenaarion käsitteestä

Ian Miles (1986) määrittelee tulevaisuuden skenaarion siten, että se on "tapahtumien tai prosessien ketju, jossa maailman, kansakunnan tai järjestelmän nykytila kehittyy joksikin tulevaisuudentilaksi". Eric Jantschin (1967, 180) mukaan "skenaariot ovat yrityksiä esittää looginen tapahtumien ketju, jonka tarkoituksena on osoittaa kuinka tapahtumat juontuvat toisistaan vaihe vaiheelta nykytilasta lähtien." Herman Kahn puolestaan sanoo, että skenaariot pyrkivät antamaan vastauksen kahteen peruskysymykseen, eli siihen kuinka jokin oletettu tulevaisuuden tila kehittyy askel askelelta, ja siihen, millaisia vaihtoehtoja jokaisessa päätöksenteon hetkessä on tämän kehityskulun muuttamiseksi, vakiinnuttamiseksi tai pysäyttämiseksi. Skenaariot ovat siten oletuksiin perustuvia, toisiaan seuraavien tapahtumien kuvauksia, jotka on laadittu sen vuoksi, että voitaisiin kiinnittää huomiota syy-yhteydellisiin prosesseihin ja päätöksentekohetkiin (Wiener & Kahn 1967). Joseph Martino (1972, 267) esittää, että skenaario on "kuva selkeästi vakiintuneesta tilanteesta, joka puolestaan on jonkin tapahtumaketjun oletettava tulos".

Michel Godet (1987, 21) määrittelee skenaarion kuvauksena jostain tulevaisuuden tilanteesta sekä niiden tapahtumien kulusta jotka johtavat lähtötilanteesta tuohon tulevaisuuden tilanteeseen. Lyhyemmin ja ytimekkäämmin hän esittää saman asian siten, että skenaariot ovat "todennäköisten olettamusten johdonmukaisia sarjoja, jotka perustuvat selittäviin muuttujiin" (Godet 1994, 44). Lisäksi skenaario on "kuvaus jostain tulevaisuuden tilanteesta ja niistä toisiaan seuraavista tapahtumista, jotka tekevät mahdolliseksi siirtymisen alkuperäisestä tilanteesta tulevaisuuden tilanteeseen (Godet 1995). Masini (1993, 90) sanoo, että skenaariot voidaan kuvata työkaluna, joka auttaa päätöksentekijöitä tarjoamalla heille ympäristön suunnittelulle ja toimintajärjestyksen laatimiselle, vähentämällä epävarmuutta ja kohottamalla tiedon tasoa suhteessa niiden toimintojen seuraamuksiin, joita on tehty aikaisemmin tai joita tehdään nyt.

Skenaarion luonnetta koskevat määritelmät

Skenaarioiden luonnetta ja merkitystä on määritelty viime vuosina myös seuraavilla tavoilla: "…skenaariot ovat uskottavantuntuisia, osuvia, vaihtoehtoisia kertomuksia, jotka koskevat pikemminkin strategista ajattelua ja erityisesti ajattelun laatua kuin strategista suunnittelua … Skenaariot pyrkivät laajentamaan näkemystä rajoittuneiden ajattelutapojemme ja -malliemme ohi ottamalla huomioon en, että erilaisten mahdollisten tulevaisuuksien toteutuminen on riippuvainen hyvin laajoista joukoista ihmisiä ja että heidän maailmankuvansa poikkeavat omastamme." (WBCSD 2000, 4). "Skenaariot ovat vaihtoehtoisten tulevaisuudenkäsitysten tyypiteltyjä kuvauksia, jotka on luotu käsitekartoista tai malleista. Nämä käsitekartat ja mallit heijastavat erilaisia näkökulmia menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuden kehityskulkuihin. Parhaimmillaan skenaarioiden tulisi olla sisällöllisesti johdonmukaisia, uskottavia ja tunnistettavia kertomuksia, jotka tutkivat tulevaisuuteen johtavia polkua. … Siten aina merkityksellinen kysymys johon skenaariot voivat vastata ei ole tapahtuuko jokin asia tulevaisuudessa, vaan se, mitä me voisimme tehdä, jos se tapahtuu." (ICIS 1999, 2)

Suomalaiset skenaarion määritelmät

Suomessa tulevaisuuden skenaario on määritelty mm. seuraavasti: "Tulevaisuuden 'käsikirjoitus' eli tulevaisuudessa mahdollisesti esiintyvien tapahtumaketjujen kuvaus. Skenaariolla tarkoitetaan kehityspolkua, jossa jonkin asian kehitys esitetään poikkileikkauskuvina etenevänä. Saman ilmiön tila eri ajankohtina muodostaa ketjun. Poikkileikkaustilanteessa kuvataan eri muuttujien väliset suhteet tiettynä ajankohtana." (Malaska & Mannermaa 1985, 292).

Meristö kuvaa väitöskirjassaan (1991) tulevaisuuden skenaarion yritystutkimuksen kannalta seuraavasti: "Skenaario on tulevaisuuden käsikirjoitus, joka luonnostelee yrityksen tulevaisuuden toimintaympäristön/t (=näyttämän ja kulissit) ja yrityksen ja sen kilpailijoiden toimenpiteet näissä ympäristöissä (=repliikit ja liikkeet näyttämöllä) tavoitteiden saavuttamiseksi (=juonen toteuttaminen)".

Mannermaa (1999, 220) sanoo, että skenaario on "vaihe vaiheelta etenevä tapahtumainkuvaus, joka liittää tulevaisuuden nykyhetkeen."

Skenaariomenetelmän määritelmä

Skenaarioiden rakentamista koskevan menetelmän Mannermaa (1999, 57; 1991, 145) määrittelee näin: "Skenaariomenetelmällä luodaan loogisesti etenevä tapahtumasarja, jonka tarkoituksena on näyttää, miten mahdollinen, joko todennäköinen, tavoiteltava tai uhkaava tulevaisuudentila kehittyy askel askelelta nykytilasta." Skenaariomenetelmän käyttö johtaa loogisesti joko strategisen päätöksenteon uudelleen määrittelyyn tai sen täsmentämiseen organisaatiossa (esim. Kaivo-oja 1996, 19).

Skenaario tulevaisuuden käsikirjoituksena

Tulevaisuuden skenaario on tulevaisuuden käsikirjoitus, jossa luonnostellaan mahdollisimman kokonaisvaltaisesti tulevaisuuden toimintaympäristön vaihtoehdot ja tällaisiin vaihtoehtoisiin tulevaisuuksiin johtavat tapahtumaketjut erilaisten olettamusten pohjalta. Tulevaisuuden skenaario on käsitteenä tarttunut yleiseen puhekieleen ja tässä prosessissa menettänyt suuren osan sisällöstään - nykyisin melkein mitä tahansa tulevaisuutta koskevaa ajatusta saatetaan kutsua mediassa tai juhlapuheissa skenaarioksi. Erityisesti teknisissä tieteissä myös matemaattista mallintamista saatetaan kutsua skenaarioksi, vaikka kysymys on puhtaasti tilastollisesta ennusteesta. Silti tulevaisuudentutkimuksessa skenaariolla on täsmällinen ja tarkka merkitys: Aito tulevaisuuden skenaario on vapaamuotoinen ja näkemyksellinen, mutta samalla myös vankasti nykyhetkellä saatavilla olevaan tietoon pohjautuva kertomus sellaisesta tulevaisuudentilasta, joka sisältää nykytilan analyysin lisäksi kuvaukset niistä loogisista tapahtumaketjuista ja prosesseista, jotka johtavat vaiheittain nykyhetkestä tulevaisuudentilaan tai tulevaisuuden tilasta taaksepäin nykyhetkeen purkamalla tapahtumien ketju auki.


Hyvän tulevaisuuden skenaarion ominaisuudet


Skenaariossa ilmenee, millaisia mahdollisia seuraamuksia erilaisilla päätöksillä ja valinnoilla on tapahtumien kehitykselle, jotta siinä kuvattu lopputilanne olisi loogisesti näiden tapahtumien seuraamus. Skenaarion tulee siis olla mahdollinen niin asioiden ja tapahtumaketjujen kehityskulkujen osalta kuin myös psykologisessa mielessä. Ymmärrettävyys ja selkeys ovatkin hyvän skenaarion tuntomerkkejä. Samalla skenaarion on oltava sosiaalisesti uskottava ja loogisesti johdonmukainen. Tämä tarkoittaa sitä, että skenaarion sisältämät oletukset ihmisten toiminnoista ja valinnoista ovat selitettävissä myös arvojen, asenteiden, kulttuuristen käsitysten ja perinteiden pohjalta eivätkä siis sisällä selittämättömiä ristiriitaisuuksia sosiaalisen todellisuuden kanssa. Skenaarion pitäisi myös sisältää kuvaukset oleellisista toimijoista, toiminnoista, valinnoista, taustoista, yhteyksistä, ajanhetkistä ja materiaaleista (Meristö 1991, Mannermaa 1991, 150-151).

Näiden kriteerien lisäksi skenaarion on oltava kiinnostava: sen on kerrottava tulevaisuudesta jotain uutta ja oleellista, siis jotain sellaista, josta on konkreettista hyötyä päätöksenteon ja valintojen hetkellä nykyhetkellä ja matkalla tulevaisuuteen. Hyvän skenaarion tunnus onkin, että sillä on selvästi vaikutusta tehtävään päätökseen.

Skenaarioiden ja toteutuvan tulevaisuuden suhde

Usein skenaarioita käytetään väärin. Tyypillinen väärä olettamus on, että skenaariot nähdään yrityksessä tai organisaatiossa tulevaisuustyöskentelyn lopputuloksena, vaikka skenaariot voivat olla vain työkaluja ja lähtökohtia tulevaisuutta koskevalle strategiselle päätöksenteolle ja toimintamallien valinnalle. Sen vuoksi tietyn skenaarion hyvyyttä ei voida arvioida sen pohjalta, toteutuuko tulevaisuus noudattaen siinä esitettyä kehityksen kulun kaavaa ja mallia. Godet (2000, 8; ks. myös 1991, 46) sanookin, että skenaarion realistisuus ei tarkoita sitä, onko tuleva todellisuus sen kaltainen, vaan sitä, miten laajasti ja ytimekkäästi skenaario pystyy kuvaamaan jotain tulevan todellisuuden osa-aluetta. Olisi siis muistettava, että skenaariotyöskentelyn pohjalta luotu kuva tulevaisuudesta ei itsessään ole todellisuutta eikä se ole skenaariotyöskentelyn tarkoituskaan. Sen sijaan skenaario on monien mahdollisten tulevaisuuksien joukosta valittu yksi kuva siitä, millainen tulevaisuus voisi olla - puhdas luonnos luonnollisista tai odotettavissa olevista tapahtumien kulusta (Fahey & Randall 1998, 6-7). Skenaariot toimivat tällöin siis työkaluna, jolla pyritään kehittämään näkemystä siitä, millainen olisi toivottava tulevaisuus ja millä tavalla sen toteutumista voidaan edistää valinnoilla ja päätöksillä.

Mitä skenaariot eivät ole ja mitä ne ovat


Skenaariot eivät ole ennusteita tai menneen kehityksen tulevaisuuteen suunnattuja heijastuksia vaan keskenään erilaisia kuvauksia vaihtoehtoisista ja mahdollisista tulevaisuuksista, joilla on looginen juoni (Godet 1995, 20-21; Miles 1986). Ne eivät ole perusmallin muunnelmia jonkin määritellyn peruskehitysuran piirissä, vaan sen sijaan merkittävästi ja usein rakenteellisesti erilaisia tulevaisuudentiloja esittäviä kuvauksia. Tavoitteena skenaariotyöskentelyssä onkin yleensä laatia kolme tai useampia skenaarioita, jotta vältyttäisiin siltä erehdykseltä, että laaditaan hahmotelma organisaation toivottavasta tulevaisuudesta ja vastakohdaksi sen negaatio, epämieluisan tulevaisuudentilan kuvaus.

Esimerkiksi sumean logiikan avulla voidaan saada aikaan tekijöiden arvoja muuntelemalla hyvinkin erilaisia lopputulemia yhden tapahtumajatkumon puitteissa. Kuitenkaan tässä tapauksessa ei voida puhua peruskehitysuran muunnelmista, koska lopputulemat poikkeavat toisistaan niin huomattavasti, vaan peruskehitysuran puitteiden määrittelyn tasosta - huomio onkin kiinnitettävä tapahtumajatkumon sisällä tapahtuviin erilaisiin kokonaisuuksiin. Toisaalta tutkijoiden parissa ei vallitse yksimielisyyttä siitä, kuinka paljon erilaisten tulevaisuuden kehityskulkujen tulee poiketa toisistaan, jotta voidaan puhua aidosti erilaisista skenaarioista. Jos skenaariot ovat keskenään liian erilaisia ja jos huomio samaan tutkimukseen kuuluvissa eri skenaarioissa on kiinnittynyt sellaisiin ilmiöihin, jotka eivät ole suoraan vertailukelpoisia keskenään, niiden käyttökelpoisuus päätöksenteon apuna voi kärsiä. Tästä syystä skenaarioiden tapahtumahorisontin tason määrittämiseen, skenaarioiden selittämiseen ja polkujen tuottamiseen olisi aina kiinnitettävä erityisesti huomiota.
Skenaarioiden ei ole tarkoitus myöskään esittää pikakuvauksia lopputilasta jonakin annettuna vuonna, esimerkiksi "Suomi vuonna 2017". Sen sijaan ne ovat ikään kuin tarinoita tulevasta tilanteesta ja siihen johtavasta kehityksestä. Skenaariot eivät ole yleistettyjä mielipiteitä tai tulevaisuudentutkijoiden tai poliitikkojen näkemyksiä jostain halutusta tai pelätystä tulevaisuudentilasta, vaan ne ovat eriytyneitä, päätöksentekokeskeisiä kuvauksia tulevaisuudesta. Ne voivat olla esimerkiksi perusteltuja ja organisaation toimivan johdon piirissä yhteisesti sovittuja ja omaksuttuja käsityksiä ja olettamuksia tulevan kehityksen mahdollisista, ehdollisesti mahdollisista, enemmän tai vähemmän todennäköisistä, toivottavista ja vältettävistä kehityskuluista. (Kaivo-oja 1999)

Skenaariomenetelmä työkaluna

Tehokas ja toimiva tapa arvioida esimerkiksi tietoyhteiskunnan erilaisia kehitysvaihtoehtoja on skenaariomenetelmien käyttö. Hyvän skenaarion tarkoitus on toimia tulevaisuuden pohdinnan ja suunnittelun sekä toimintamallien ja -strategioiden työkaluna. Tällä tavoin ymmärrettynä skenaarion merkitys on sen käyttökelpoisuudessa tämän hetken päätöksenteossa. Tästä syystä voidaankin ajatella, että skenaariotyöskentelyn pitäisi olla jatkuvaa toimintaa - prosessi, eikä pelkästään jonain määrättynä ajanhetkenä laadittu poikkileikkauskuva muutamasta mahdollisesta tulevaisuudesta.

Tulevaisuudentutkimuksen piirissä kehitettyjä tutkimusmenetelmiä, jotka tuottavat suoraan skenaarioita, ovat esimerkiksi morfologinen skenaariotyöskentely eli tulevaisuustaulukkomenetelmä ja kansalaistoimintaa tukevat tulevaisuustyöpajat tai -verstaat. Toisaalta monia tulevaisuudentutkimuksen piirissä kehitettyjä muita tutkimusmenetelmiä käytetään hyväksi siten, että kerätystä tiedosta voidaan niiden avulla hahmottaa erilaisia vaihtoehtoja, joista sitten laaditaan varsinaisia skenaarioita. Näistä menetelmistä esimerkkinä on delfoi tai vaikkapa pehmeä systeemimetodologia.

Skenaariomenetelmää käyttävä tulevaisuudentutkija tutkii nykyhetkeä, siinä vallitsevia virtauksia ja etsii myös heikkoja signaaleja. Hän käyttää hyväkseen eri tieteiden tutkimustuloksia ja laatii niiden ja oman näkemyksensä ja kuvittelukykynsä pohjalta oman/t skenaarionsa tulevaisuudesta. Skenaariotutkija tuottaa kuvauksia siitä, mikä on tulevaisuudessa mahdollista, mikä on ehdollisesti mahdollista, mikä todennäköistä ja mikä toivottavaa tai kartettavaa. Tärkeää on kuitenkin, että polku tulevaan tästä hetkestä on johdonmukainen ja mahdollinen. Skenaariotyöskentelyn tavoitteena on kerätä ja jäsentää tietoa, joka mahdollisimman kattavasti auttaa ymmärtämään tulevaa toimintaympäristöä ja sen asettamia ehtoja organisaation toiminnalle ja tavoitteenasettelulle (Meristö 1991, 19).

Skenaariotyöskentelyn monimuotoisuus

Usein skenaariotyöskentelyssä käytetään kuitenkin eri työvaiheissa hyväksi useita muita tutkimusmenetelmiä. Esimerkiksi käyttämällä hyväksi perinteisiä aikasarja- ja tilastollisia laskentamenetelmiä voidaan rakentaa ennusteita joillekin työskentelyn osa-alueille. Tällaisia ennusteita voivat olla esimerkiksi graafiset käyrät ja pylväät, jotka kuvaavat yritysskenaariotyöskentelyssä vaikkapa tuotannon todennäköisintä kasvukäyrää, ympäristötutkimuksessa päästöjen vaikutuksia ilmaston laatuun, jos todennäköiseen kehityskulkuun ei lainsäädännöllä puututa, tai kasvatustieteissä virtuaaliopetuksen määrällisiä kasvuodotuksia. Näiden menetelmien avulla on useimmiten helpointa saada selville todennäköisen, laadullisesti muuttumattoman mutta määrällisesti muuttuvan tulevaisuuden tiloja erilaisilla aikaväleillä.

Sitten kun tähän malliin tehdään muutoksia erilaisia laskentakaavoja käyttäen, voidaan kehittää ko. osa-alueelle toivottavan ja vähiten toivottavan kehityskulun kuviot. Useita eri osa-alueita yhdistelemällä voidaan rakentaa erilaisia skenaarioita. Kuitenkin kun tarkoituksena on muodostaa edellistä syvällisempiä ja analyyttisempiä tulevaisuuden skenaarioita esimerkiksi ottamalla huomioon yllättävien muutosten mahdollisuus, heikot signaalit, hiljainen tieto ja muuttuvan todellisuuden yhä voimakkaammaksi käyvä kompleksinen luonne, tarvitaan näkemyksellisyyttä ja uusia ideoita. Näitä voidaan selvittää esimerkiksi lisäämällä skenaariotyöskentelyyn erilaisia arvokeskusteluun ja vapaaseen ideointiin perustuvia menetelmiä, asiantuntijakyselyjä sekä erilaisia ohjattuja tulevaisuusverstaita.

Skenaariomenetelmä murrosajan jäsentäjänä

Myöhäismodernin aikamme ominaispiirre on muutoksen kiihtyvä nopeus, joka aiheuttaa epävarmuutta ennusteisiin ja tulevaisuuden suunnitteluun. Vaikka tietomme inhimillisistä ja ekologisista prosesseista kasvaa jatkuvasti, asioiden ja järjestelmien luontainen kompleksisuus ja ennalta-arvaamattomat yhteisvaikutukset ovat samalla auttaneet meitä ymmärtämään, että mitä pitemmälle tarpeemme tietää tulevaisuudesta ulottuu, sitä vaikeammaksi tämän tiedon saaminen pelkästään matemaattisiin ennustemenetelmiin tai aikasarjoihin nojaamalla muodostuu. Sosiaalisen todellisuuden tulevaisuus on hyvin suurelta osin riippuvainen ihmisten päätöksistä ja valinnoista, joita ei ole vielä tehty.

Skenaarionmenetelmät tarjoavat keinon tutkia pitemmänkin aikavälin tulevaisuuden tiloja näiden riskien ja epävarmuuksien valossa. Masini (1993, 92) sanookin, että skenaarioiden laatiminen on pyrkimystä tulla toimeen voimakkaasti kompleksisessa maailmassa, jossa epävarmuuden määrä on korkea. Skenaarioiden paras puoli on niiden joustavuus ja monipuolisuus murrosajan monimuotoisuuden haltuunotossa ja skenaariotyöskentelyn etuna on sen käytännönläheisyys. Kuten Fontela (2000, 11-12) sanoo, skenaariot tarjoavat keinoja luoda jonkinlaista järjestelmällisyyttä lisääntyvän informaation aiheuttamaan sekasotkuun ja jäsennellä siitä ymmärrettäviä kokonaisuuksia. Ne auttavat selvittämään laadullisia yhteyksiä eri tapahtumien ja ilmiöiden välillä, vaikka nämä tapahtumat ja ilmiöt vaikuttaisivatkin ensi näkemältä olevan täysin toisistaan riippumattomia. Käytetyimpänä tulevaisuudentutkimuksen menetelmänä skenaariomenetelmä on nimenomaan ideoiden ja mahdollisten tulevaisuuspolkujen koettelua. Nojaamalla sekä vankkaan tieteelliseen tietoon että skenaarion rakentajan rohkeuteen, näkemyksellisyyteen ja kykyyn kuvitella yllättäviäkin vaihtoehtoja skenaariotyöskentely haastaa tarkkailemaan kriittisiä muutoskohtia ja pohtimaan niiden vaikutuksia erilaisissa tulevaisuudentiloissa. (Gallopin ym. 1997, 5)


Skenaariotyöskentelyn tarkoitus


Skenaariotyöskentelymenetelmien käyttö on ollut viime vuosina yleisintä yritysmaailmassa ja useimmat skenaariotyöskentelymenetelmät onkin kehitetty yrityselämän tarpeisiin. Yleensä skenaarioiden käytöllä pyritään avustamaan päätöksentekoa ja muokkaamaan organisaation toimintastrategiaa siten, että se mahdollisimman joustavasti mukautuu toimintaympäristön yhä nopeammin muuttuviin haasteisiin ja vaatimuksiin (esim. Godet 1987). Skenaariotyöskentelyn eräänä hyvin keskeisenä etuna moniin muihin suunnittelun menetelmiin nähden on, että se mahdollistaa vakiintuneiden perususkomusten kyseenalaistamisen. Tämä kyseenalaistamisen kyky on luovan ongelmanratkaisukyvyn olennainen osa (Ojanen 1996, 51-59).

Skenaariotyöskentelyn tarkoituksena voidaan pitää päätöksentekijöiden tiedon lisäämistä ja päätöksenteon ja valintojen tekemisen helpottamista ja ohjaamista murrosajan epävarmuudessa. Skenaarioihin perustuva strateginen suunnittelu auttaa organisaatioiden johtamisesta vastaavia heidän tavoitehakuisessa työssään. Skenaariotyöskentely avaa uusia päätöksenteon suuntia ja opastaa havaitsemaan sellaisiakin mahdollisuuksia, jotka olisivat muuten ehkä jääneet huomaamatta. Näin voidaan tunnistaa kestävät ratkaisut vähemmän kestävien joukosta. Skenaariotyöskentelyn avulla voidaan pyrkiä arvioimaan jo aikaisemmin tehtyjen päätösten ja valintojen oikeellisuutta ja niiden pohjalta tehtyjen strategioiden ja toimintamallien tehokkuutta ja toimivuutta muuttuneissa olosuhteissa. (Fahey & Randall 1998, 12-15).


Skenaariotyöskentelyn vaiheet


Skenaariotyöskentely voidaan jaotella kuuteen vaiheeseen. Kun skenaariotyöskentely aloitetaan, ensin kartoitetaan organisaation, yrityksen tai kyseessä olevan muun järjestelmän nykytilaa selvittämällä ensin vaikka SWOT-analyysin avulla omat vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhkat sekä analysoidaan käytettävissä olevat resurssit ja mahdolliset kehityskulkuun vaikuttavat ulkoiset tekijät. Selvitetään arvot, toiveet, pelot ja tavoitteet ja tarkkaillaan mahdollisia heikkoja signaaleja. Näkökulmiin ja valintoihin vaikuttaa myös ns. hiljainen tieto, tietotaito, se kaikki tieto, viisaus ja osaaminen, mitä ei opita kirjoista.

Näiden pohjalta rakennetaan sitten jollakin muuhun tutkimusasetelmaan soveltuvalla menetelmällä tulevaisuuden skenaariot. Olisi hyvä, että skenaarioita rakennettaisiin vähintään kolme, jotta vaihtoehtoja olisi aidosti tarjolla. Mannermaa (1999, 66) sanookin, että mielekäs skenaarioiden määrä liikkuu kolmen ja viiden välillä: Kaksi on liian vähän, koska silloin on vaikeaa esittää muuta kuin dikotominen hyvän ja pahan skenaarion jako, joka todellisuudessa on vain vaihtoehdottoman, yhden tulevaisuuden malli. Eihän kukaan halua uhkakuvan toteutumista vaan pyrkii kaikin keinoin välttämään sitä. Jos toisaalta skenaarioita on liian monta, skenaarioiden hallinta ja prosessointi ja sitä myöten skenaariotyöskentely vaikeutuu. Skenaarioista voidaan myös rakentaa jatkumoja, eräänlaisia skenaarioputkia, jota kuvaavat kehityksen kulkua määrättyjen ulkoisten ehtojen vallitessa (Tapio 1992).

Sen jälkeen skenaarioiden pohjalta laaditaan organisaation oma visio eli tulevaisuuteen sijoittuva tahtotilan kuvaus (Mannermaa 1999, 60). Parhaimmillaan visio on yhteisesti laadittu ja jaettu näkemys siitä, millainen organisaatio voisi olla. Näin saadaan luotua tavoitetila määrätyn ajanjakson kuluttua. Vision pohjalta ja skenaariotyöskentelyn tuloksena saavutettujen skenaariotyökalujen avulla kehitetään sitten missio, joka on tavallaan luonnos visioon johtavasta polusta eli tarvittavista toimenpiteistä ja päätöksistä, joiden avulla visio on saavutettavissa. Missioon kuuluu myös välitavoitteiden määrittely strategisen suunnittelun osana. Lisäksi mission ja vision välillä käydään jatkuvaa vuoropuhelua - ne eivät ole staattisia ja pysyviä vaan dynaamisia, muuntuvan todellisuuden mukaan joustavia työkaluja tulevaisuuden haltuunottamiseksi.

Samalla on hyvä muistaa, että skenaariotyöskentely on parhaimmillaan prosessi. Kertaluonteisenakin se avaa organisaatiolle tai yritykselle uusia näkökulmia ja vaihtoehtoja toiminnan suunnitteluun. Kuitenkin on tärkeää ymmärtää, että murrosajan nopeasti muuttuvassa yhteiskunnallisessa tilanteessa myös organisaation vaikutusvallan ulkopuolella olevat asiat muuttuvat: esimerkiksi uudet innovaatiot tuovat jatkuvasti uusia haasteita, verkostoituminen ja globalisoituminen sekä asenteisiin ja arvoihin liittyvät muutokset asettavat uusia ehtoja organisaation toimintaympäristölle ja taloudelliset suhdanteet vaikuttavat tarpeisiin ja tavoitteisiin. Tästä syystä skenaarioprosessi olisikin toistettava tai ainakin sen tärkeimmät skenaariot olisi hyvä päivittää aina ympäristön ja viitekehyksen muuttuessa, jotta organisaation visio pysyisi ajan tasalla. Lisäksi on hyvä välillä palata jo kerran laadittujen skenaarioiden sisältöihin ja miettiä, ovatko ne yhä tarpeeksi laajoja ja kattavia vai jääkö muuttuvan todellisuuden myötä nyt jokin aikaisemmin vähemmän tärkeä elementti ottamatta huomioon, jos seurataan vanhoja skenaarioita. Jos näin on, saattaakin käydä niin että sen sijaan että, kerran laaditut skenaariot ovat hyvä päätöksenteon ja strategiatyöskentelyn työkalu, ne rajoittavatkin näkökulmaa, estävät näkemästä oleellisia yhteiskunnassa tapahtuvia muutoksia ja siten vähentävät organisaation toimintavalmiuksia.


Skenaariotyöskentelyn edut strategisessa suunnittelussa


Skenaariomenetelmä päämääränä tai välineenä

Tulevaisuudentutkimuksen piirissä on pitkään keskusteltu ja kiisteltykin skenaariomenetelmän suhteesta aikasarjojen pohjalta tehtäviin trendiennusteisiin ja mallintamiseen. On ajateltu, että suoraan menneestä kehityksestä saatavaan tietoon perustuva ennusteiden - erityisesti taloutta koskevien ennusteiden - laatiminen on liian determinististä ja johtaa vain yhden todennäköisen tulevaisuuden hahmotteluun. Sen vuoksi sen on katsottu olevan ristiriidassa tulevaisuusajattelussa käytettyyn monien mahdollisten ja vaihtoehtoisten tulevaisuuksien näkökulmaan, johon skenaarioajattelu ja skenaariomenetelmien käyttö perustuvat (esim. Fontela 2000; Meristö 1991, 29-36). Tulevaisuutta ei nähdä jo valmiiksi kirjoitettuna vaan vielä hämärän peitossa olevana todellisuutena, joka voidaan aukaista näkyviin pelkästään valitsemalla oikea matemaattinen mallintamismenetelmä.

Toisaalta skenaariomenetelmä nähdään tulevaisuudentutkimuksessa erityisesti päätöksentekoa ja suunnittelua auttavana työkaluna, jonka käyttötarve on nykyhetkessä. Skenaariomenetelmän avulla tuotetaan siis pääasiassa välineellisiä tulevaisuudenkuvia - tulevaisuuden valottaminen ei ole näin ajateltuna päämäärä sinänsä. Skenaariotyöskentelyssä voidaankin siten nähdä useita erilaisia ajattelutapoja: Jotkut ovat kiinnostuneita tulevaisuudesta sinänsä ja haluavat skenaariomenetelmien avulla saada tietoa siitä, millaiseksi tulevaisuus muodostuu. Toiset taas haluavat, että jokin määrätty, hyväksi ja arvokkaaksi koettu tulevaisuus toteutuu monien vaihtoehtojen joukosta ja etsivät sitten tietoa, millä tavoin tämä tulevaisuus saataisiin tapahtumaan. Ja vielä jotkut haluavat tietää, minkälaiset strategiat olisivat parhaita tai joustavimpia päätöksenteossa erilaisten reunaehtojen vallitessa.

Skenaariotyöskentely hyödyt pitkän aikavälin suunnittelun välineenä

Voidaan ajatella, että perinteisemmät trendiennusteet ja menetelmät tuottavat hyvin perusteltua ja pätevää tietoa päätöksenteon avuksi erityisesti silloin, kun pyritään selvittämään suhteellisen lyhyen ajan tulevaisuutta kuten esimerkiksi säätilaa tai toisaalta hyvin hitaasti muuttuvia ilmiöitä. Kun puhutaan kuukausista tai muutamasta vuodesta, aikasarjoilla päästään - tietenkin tutkimuskohteesta riippuen - hyvinkin luotettaviin tulevaisuuden ennusteisiin. Kun aikajänne toisaalta kasvaa ja on tarve laatia pitemmän aikavälin ennusteita - puhutaan esimerkiksi useista vuosista, vuosikymmenistä tai vielä pitemmistä ajanjaksoista - on skenaariomenetelmä hyödyllisempi ja tehokkaampi. Skenaariotyöskentelyn aikajänne on usein pitempi kuin tavanomaisen strategisen suunnittelun. Kun aikaväli pitenee, myös informaation määrä kasvaa, ennalta odottamattomien muutosten merkitys toteutuvan tulevaisuuden luonteeseen lisääntyy ja ilmiöiden yllättävät yhteisvaikutukset suurenevat. Tämä kaikki luonnollisesti kasvattaa myös riskejä. Kun laaditaan useita tulevaisuuden skenaarioita, joiden avulla voidaan kattaa osa mahdollisten ja vaihtoehtoisten tulevaisuuden tilojen joukosta, kyetään laatimaan myös joustavampia ja monipuolisempia toimintasuunnitelmia ja tekemään harkitummin sellaisia päätöksiä, joissa on otettu huomioon myös yllättävän vaihtoehdon toteutumisen mahdollisuus.

Skenaariotyöskentelyn avulla voidaan suunnitella organisaation toimintaa ja luoda tehokkaita toimintastrategioita myös epävarmuuden ja riskien aikoina, jolloin tavanomaisemmat strategisen suunnittelun menetelmät ja apuvälineet osoittautuvat epäluotettaviksi (ks. mm. Meristö 1991, 55; Kaivo-oja 1996). Voidaankin esittää, että järjestelmä tai organisaatio (esim. EU, valtio, kansakunta, kunta, yritys tai vaikkapa koulu) perustaa aina toimintansa jonkin skenaarion pohjalle. On eri asia, tunnistavatko organisaation toimijat mahdollisen skenaarion sisällön tietoisesti vai toimivatko he tiedostamattaan.

Skenaariotyöskentelyn etuja:


1) tukee strategista ajattelua ja päätöksentekoa organisaatiossa;
2) auttaa välttämään yhden (vaihtoehdottoman) ennusteen harhaa;
3) auttaa muokkaamaan strategiasta joustavamman ja älykkäämmän;
4) tehostaa ja rohkaisee luovaa ajattelua ja toimintaa organisaatiossa;
5) valmistaa organisaatioita yllätysten varalle;
6) luo pohjaa epäjatkuvuuksien havaitsemiseksi ajoissa;
7) tuo esiin ns. heikot signaalit ja muutosta ennakoivat vihjeet;
8) auttaa jäljittämään organisaation toimintaan vaikuttavat avainmuuttujat, ja
9) tuo näkyviin ns. hiljaista tietoa.

Induktiivinen ja deduktiivinen lähestymistapa

Skenaariot voidaan jakaa usealla eri tavalla erilaisiin kokonaisuuksiin riippuen niistä tarpeista, joita skenaarioiden käyttäjällä on. Yksinkertaisin jaottelu on nähdä skenaariot joko induktiivisen tai deduktiivisen prosessin tuotoksena (Schwartz & Ogilvy, 1998). Induktiivisessa skenaariotyöskentelyssä annetaan skenaarioiden piirteet joidenkin tärkeimpien asiasisältöjen osalta valmiiksi mietittyinä. Skenaariotyöskentelyn osanottajien tehtäväksi jää selvittää, millaisten toimintojen, päätösten ja yhteisvaikutusten tuotoksena skenaariossa kuvailtuun lopputulokseen päädytään. Induktiivisen skenaariotyöskentelyn avulla voidaan tarkastella ja selventää käsityksiä erityisesti todennäköisimpinä pidettyjen tapahtumakulkujen seuraamuksista ja niiden aiheuttamista sivuvaikutuksista sekä niistä päätöksenteon ketjuista, joiden avulla määrättyyn tulevaisuudentilaan voidaan päästä. Usein erilaiset tulevaisuusverstasmenetelmät pohjautuvat tähän malliin.

Deduktiivisessa skenaariotyöskentelyssä puolestaan etsitään joukko erilaisia ilmiöitä, tapahtumia ja heikkoja signaaleja ja arvioidaan sitten erilaisten työskentelymenetelmien avulla näiden seuraamuksia, vaikutuksia seuraaviin päätöksiin, yllättäviä yhteisvaikutuksia ja siten vaikutuksia tulevaisuuteen.

Tutkivat ja ennakoivat skenaariot

Deduktiivisessa skenaariotyöskentelyssä usein puhutaan tutkivista (eksploratiivisista) eli nykyhetkestä tulevaisuuteen suuntautuvista skenaarioista. Tutkivien skenaarioiden tarkoitus on kuvailla mahdollisimman objektiivisesti ja tarkasti niitä keskenään erilaisia todennäköisiä tulevaisuuksia, joihin yhteiskunnassa tai organisaatiossa nykyhetkellä vallitsevat tilanteet, käytettävissä olevat resurssit ja ulkoiset edellytykset antavat mahdollisuuksia. Aineisto - olipa se sitten määrällistä tai laadullista - hankitaan siis nykyhetkestä ja nykyhetkeen johtaneesta menneestä kehityksestä (Meristö 1991, 42). Mannermaa (1999, 58) sanookin, että tutkivien skenaarioiden pyrkimyksenä onkin usein mahdollisimman todennäköisten vaihtoehtojen löytäminen. Tähän päästään siten, että vaihdellaan joidenkin peruskehityskulkujen painotusta eri vaihtoehdoissa. Tutkiva skenaario voi myös perustua olettamuksiin ja johtopäätöksiin: skenaarion laatija esittää silloin, että jos jokin määrätty päätös tehdään tai toimenpide pannaan täytäntöön, sen seuraamukset ovat sitten skenaariossa esitetyn kaltaisia. (Esim. Masini 1993, 93-94)

Induktiivisessa työskentelyssä puhutaan usein ennakoivista eli tulevaisuudesta nykyhetkeen suuntautuvista skenaarioista (Mannermaa 1999, 58, kutsuu näitä skenaarioita myös retrospektiivisiksi ja Meristö 1991, 42, antisipatiivisiksi, ja kirjallisuudessa käytetään myös nimitystä backcasting). Oletetaan jokin tulevaisuudentila ja sitten lähdetään hahmottamaan loogista ja johdonmukaista polkua siitä nykyhetkeen. Ennakoivat skenaariot ovat usein normatiivisia, tavoitteellisia ja ne perustuvat erilaisiin tulevaisuudenkuviin. Niiden avulla voidaan kuvailla haluttuja ja pelättyjä tulevaisuuden tiloja. Normatiivisten skenaarioiden tärkein anti skenaariotyöskentelylle on niiden kyky nostaa arvot ja arvokeskustelu työskentelyn oleelliseksi osaksi.

Mahdolliset, toivottavat ja todennäköiset skenaariot

Kaikki mikä on toivottavaa ei kuitenkaan ole mahdollista. Samoin kaikki sellainen mitä voimme kuvitella tapahtuvaksi ei kuitenkaan ole todellisuudessa mahdollista - filosofiassa puhutaankin loogisesti mahdollisesta ja käytännöllisesti mahdollisesta kahtena eri asiana: Se mikä on loogisesti mahdollista ei välttämättä ole sitä käytännössä, mutta on kuitenkin hyödyllinen työkalu todellisuuden rajoja määriteltäessä. Tällaiset puhtaasti kuvitteelliset tulevaisuuden tilanteet kuuluvatkin pikemminkin tieteiskirjallisuuteen kuin skenaarioihin. Voimme toivoa vaikkapa kesähelteitä keskelle Suomen talvipakkasia, suunnitella paluuta sellaiseen aikaan, jolloin vielä uskottiin keijuihin ja haltioihin, tai laatia sellaisia tulevaisuudenkuvitelmia, joissa ihminen on oppinut lentämään ilman apuvälineitä. Kuitenkin esimerkiksi luonnonlait, maantieteelliset olosuhteet, fysiikan ja biologian sanelemat edellytykset ja se, millaisia ehtoja tapahtumien aikaisempi kehitys on asettanut määräävät tietyt rajat sille, mikä on mahdollista. Skenaariotutkija karsii työssään pois sellaiset vaihtoehdot, jotka eivät mahdu oma arkipäivämme käytännössä mahdolliseen maailmaan.

Toisaalta kaikki mikä on mahdollista ei kuitenkaan ole todennäköistä: Esimerkiksi luonnonlakeihin liittyvät kehityskulut ovat toteutumistodennäköisyydeltään suurempia - tai ainakin toisenlaisia - kuin sellaiset asiat, jotka ovat riippuvaisia ihmisten päätöksistä ja yhteiskunnan valinnoista. Skenaariotutkijan ammattitaitoon kuuluu kyky miettiä loogisesti mahdollisten tulevaisuuksien joukosta ne, jotka ovat sitä myös käytännöllisesti ja asettaa sitten näin saaduille erilaisille tulevaisuuksille toteutumistodennäköisyys pitäen samalla kuitenkin ovia avoinna yllättävillekin mahdollisuuksille.

1. Reaalisesti mahdolliset skenaariot: Kaikki, mikä on mahdollista, kun otetaan rajoitukset huomioon
-> suuri skenaarioiden joukko

2. Todennäköiset skenaariot: Reaalisesti mahdollisille skenaarioille voidaan määritellä erilaisia todennäköisyyden ja uskottavuuden tasoja
-> muutama skenaario

3. Toivottavat/ei-toivottavat skenaariot: Kuuluvat mahdollisten skenaarioiden joukkoon, mutta eivät välttämättä ole reaalisesti mahdollisia
-> yksi skenaario (tai haluttava tulevaisuudenkuva ja sen negaatio)

Toisaalta skenaarioiden laatijan kannattaa myös pitää mielessään filosofi Karl Popperin 1960-luvulla esittämä huomautus, että viime kädessä emme voi lopultakaan tietää tulevaisuudesta kaikenkattavasti, koska emme tunne vielä keksimättömiä, mutta tulevaisuudessa elämäämme ja yhteiskuntaamme vaikuttavia keksintöjä emmekä siis mitenkään kykene ottamaan niiden vaikutuksia huomioon. Tästä hyvänä esimerkkinä on vaikkapa Internet, josta emme vielä 1980-luvun puolivälissä tietäneet yhtään mitään emmekä siten kyenneet ottamaan sen merkitystä tiedonvälityksessä, maapalloistumisessa, kansainvälistymisessä, kaupankäynnissä tai vaikkapa sosiaalisten suhteiden muuttumisessa huomioon tulevaisuudenkuvissamme. (Timo Paukun artikkelin mukaan [HS 28.7.2000] World Wide Web eli "www", hyperlinkkeihin perustuva Internetissä toimiva tietoverkko, kehitettiin Yhdysvalloissa vuonna 1989, ja siinä on vuoden 1999 lopun arvion mukaan 550 miljardia sivua ja kymmeniä miljoonia käyttäjiä päivittäin).

Lähteet

Amara, Roy 1981a. The Futures Field. Futurist Vol. XV, No. 1, pp. 25-29.
Amara, Roy 1981b. How to tell Good Work from Bad. Futurist Vol. XV No. 2, pp. 63-71.
Bell, W. 1996. The Sociology of the Future and the Future of Sociology. Sociological Perspectives.
Bell, W. 1997a. Foundations of Futures Studies. Human Science for a New Era. Volume I: History, Purposes, Knowledge. Transaction Publishers, New Brunswick and London.
Bell, W. 1997b. Foundations of Futures Studies. Human Science for a New Era. Volume II: Values, Objectivity and the Good Society. Transaction Publishers, New Brunswick and London.
Borg, O. 1992: Tulevaisuudentutkimuksen suhde muihin tieteisiin ja tiedonaloihin. Kirjassa Vapaavuori M. (toim.): Miten tutkimme tulevaisuutta? ss. 299-307.
Boulding, E. & . Boulding K. S. 1995. The Future. Images and Processes. Sage Publications, Thousand Oaks, London, New Delhi.
Flechtheim, O.K 1972. Futurologie. Kirjassa von J. Ritler (toim.): Historisches Wörterbuch der Philosophie, Schwabe & Co. Verlag, Basel, ss. 1150-1152.
Flechtheim, O.K. 1996. History and Futurology. Verlag Anton Hain. Meisenheim am Glan.
Castells, M. 1996. The Information Age: Economy, Society and Culture. Volume I, The Rise of the Network Society. Blackwell Publishers, Malden and Oxford.
Castells, M. 1997. The Information Age: Economy, Society and Culture. Volume II, The Power of Identity. Blackwell Publishers, Malden and Oxford.
Castells, M. 1998. The Information Age: Economy, Society and Culture. Volume III, The End of Millennium. Blackwell Publishers, Malden and Oxford.
Covey, S. R. 1989. The Seven Habits of Highly Effective People. Powerful Lessons in Personal Change. Simon & Schuster Ltd, London, Sydney.
Dator, J. 1996. Futures Studies as Applied Knowledge. Kirjassa Slaughter, R. (toim.). New Thinking for a New Millennium. Routledge, London & New York, ss. 103-115.
Godet, Michel: From Anticipation to Action. A Handbook of Strategic Prospective. Future-Oriented Studies, UNESCO, Paris 1993.
Godet, M. 2000: How to be rigorous with scenario planning. Foresight Vol. 2 No. 1, February, ss. 5-9.
Inayatullah, S, 1990: Deconstructing and Reconstructing the Future: Predictive, Cultural, and Critical Epistemologies. Futures Vol. 22, Issue 2, pp. 115-141.
Inayatullah, S, 1996: Methods and Epistemologies in Futures Studies. Kirjassa Slaughter, Rick (toim.): The Knoweledge Base of Futures Studies. Vol.1, Foundations. DD; Media Group, Futures Study Centre, Hawthorn, Australia, ss. 186-203.
Inayatullah, S. 1998. Teaching Futures Workshops: Leadership, ways of knowing and institutional politics. Futures Research Quarterly Vol. 14, No. 4, 29-35.
Jouvenel, H. de 1967. The Art of Conjecture. Basic Books, Inc. Publishers, New York. English translation from the French by Nikita Lary.
Ketonen, O. 1985. Tulevaisuudesta tietäminen. Kirjassa Malaska, P. & Mannermaa M. (toim.), Tulevaisuuden tutkimus Suomessa. Gaudeamus, Juva, ss. 9-21.
Koski, J. T. 1998. Infoähky ja muita kirjoituksia oppimisesta, organisaatioista ja tietoyhteiskunnasta Opinion. (Gummerus, Jyväskylä ja Helsinki).
Kuusi, O. & Gröhn, L. 1998. Oppimiskyky tulevaisuudentutkimuksen lähtökohtana - vastauksia Lauri Gröhnin kysymyksiin. Futura Vol. 17 Issue 3, ss. 66-76.
Malaska, P. 1993. Tulevaisuustietoisuus ja tulevaisuuteen tunkeutuminen. Kirjassa Vapaavuori, Matti (toim.) Miten tutkimme tulevaisuutta. Acta Futura Fennica No. 5, Painatuskeskus, Helsinki, ss. 6-12.
Malaska, P. & Voipio T. 1995. Futures Beyond Poverty - assessing the Poverty Discourse. Kirjassa Ogutu D., Malaska, P. & Kojola J. (toim.) Futures Beyond Poverty - Ways and Means out of the Current Stalemate. Selections from the XIV World Conference of WFSF, Nairobi, Kenya July 25-29, 1995. Turku.
Malaska, P., Kamppinen M. & Wilenius M. 1999. Tulevaisuudentutkimuksen tieto ja Futu-hanke. Kirjassa Pantzar, E. (toim.) Tiedosta ja tiedon tutkimuksesta. University of Tampere, Tietoyhteiskunnan tutkimuskeskus, ss.175-190.
Mannermaa, Mika, 1991: Evolutionaarinen tulevaisuudentutkimus. Tulevaisuudentutkimuksen paradigmojen ja niiden metodologisten ominaisuuksien tarkastelua. Tulevaisuuden tutkimuksen seuran julkaisuja Acta Futura Fennica 2. VAPK-kustannus, Helsinki.
Mannermaa 1999: Tulevaisuuden hallinta. Skenaariot strategiatyöskentelyssä. WSOY, Ekonomia-sarja. Porvoo.
Masini, E. 1993. Why Futures Studies? Grey Seal, London.
Masini, Eleonora, 1999: Rethinking Futures Studies. Kirjassa Sardar, Ziauddin (toim.): Rescuing All Our Futures. The Future of Futures Studies. Praeger, Westport, Conn., ss. 36-48.
Meristö, T. 1991: Skenaariotyöskentely yrityksen johtamisessa. Acta Futura Fennica No. 3, VAPK Helsinki.
More, Thomas 1516 (1551): Utopia. Julkaistu uudelleen 1997, Wordsworth Edition Ltd. Hertfordshire, UK.
Niiniluoto, I. 1993. Tulevaisuudentutkimus - tiedettä vai taidetta? [Futures studies - science or art?] Kirjassa Vapaavuori, M. (toim.) Miten tutkimme tulevaisuutta? Acta Futua fennica No. 5. Painatuskeskus, Helsinki, ss. 13-18.
Niiniluoto, I 1999. Voidaanko tulevaisuudesta tietää? Tieteessä tapahtuu Vol. 17, Issue 1, ss. 5-9.
Novaky, E. & Hideg, É. 1999: Factual and Methodologial Experience Probing Future Orientation in Modern and Late-modern Societies, Especially the Case of Hungary. In Nováky, E. & Kristóf, T. (toim.) The Youth for a Less Selfish Future. Papers of the 1. Budapest Futures Course. Department of Futures Studies, Budapest University of Economic Sciences and Public Administration. Budapest.
Opetusministeriö 1989. Muutos, valinnat, tulevaisuus. Tulevaisuudentutkimuksen edistäminen Suomessa. Komiteamietintö 1989:3, Valtion Painatuskeskus, Helsinki.
Wallerstein, I. 1996. Open the Social Sciences. Social Science Research Council Publications, Vol. 50, Number 1. http//www.ssrc.org/mitems1.htm.
Wallerstein, I. 1998. Introduction. Current Sociology Vol. 46, Issue 2, ss. 1-3.
Wright, G.-H. von 1982. Determinism and the Knowledge of the Future. Tulevaisuuden tutkimuksen seura, Julkaisusarja A4. Turku.