Etusivu Delfoi-metodi Info Yhteystiedot Keskustelu Ohjeet Unohtuiko salasanasi? Kirjaudu sisään
FI
SE
EN

Delfoi –oraakkelin matkassa


(c) Futunet 2003 (päiv. 16.07.2006)

Tiivistelmä

Delfoi –metodia voidaan luonnehtia anonyymisti esiintyvän asiantuntijaryhmän kommunikaatioprosessin strukturointimenetelmäksi, jonka tarkoituksena on auttaa eri orientaation omaavien yksilöiden muodostamaa ryhmää kokonaisuutena ja argumentoiden käsittelemään mutkikasta ongelmaa. (Turoffia 1975 mukaillen Linturi 2003) Delfoi on syvästi popperlainen prosessimetodi, jonka avulla voidaan luodata argumentoiden tulevaisuuden vaihtoehtoja ja pohjustaa valintojen politiikkaa.




Delfoi-menetelmä viittaa antiikin kreikkalaiseen oraakkelivuorelle Delfoihin, jossa ennustuspapitar Pythia vastasi neuvonhakijan kysymyksiin puoliarvoituksin. Niistä papit sitten muovasivat järkevän tuntuisia ja ymmärrettäviä vastauksia. Nykydelfoilla pyritään usein vähän samantapaisesti tekemään selkoa suurista, tärkeistä ja hämärän peitossa olevista asioista. (Anttila 2001)

Delfoi-metodi (engl. delphi method) kehitettiin Rand -yhtiössä Yhdysvalloissa 1950-luvulla alun perin salaisissa sotilasteknologiaa kokevissa tutkimuksissa. Osmo Kuusi (2000) suosii termiä delfoi -tekniikka, joka hänestä kuvaa parhaiten sen kuten alkuperäisen metaforankin luonnetta. Menetelmässä asiantuntijoiksi luokitellut henkilöt toimivat tulevan kehityksen oraakkeleina. Klassisessa delfoissa manageri rakentaa ensi kierroksen kyselylomakkeen, johon asiantuntijapaneeli vastaa. vastaukset luokitellaan toisella kierroksella kvartiileihin ja panelisteja pyydetään perustelemaan vastauksensa eritoten ne, jotka poikkeavat muiden vastauksista. Menetelmänä delfoi näyttää yhdistävän kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen lähestymistavan.

Yhtä oikeaoppista delfoi -tekniikkaa ei ole olemassa. Menetelmän kehittäjä Olaf Helmer (1967, 1983) korosti konsensusta ryhmäprosessin päämääränä. Kukin asiantuntijajäsen kehittää ryhmän yhteistä ratkaisua eteenpäin, mutta pysyttäytyy kuitenkin yksilönä. Ryhmän jäsenet tarkistavat vaihe vaiheelta asemansa ja käsityksensä samalla kun ryhmäratkaisu kehittyy. Koko ajan he voivat tehdä tarpeellisiksi katsomiaan korjaus- ja muutosehdotuksia. Lopullinen tulos on kaikille tiedoksi saatettu sopimusratkaisu eli konsensus. (Anttila 2001) Jossain mielessä on sitä parempi mitä suurempi asiantuntijajoukko eli paneeli yhteisymmärrykseen päätyy.

Kuusi (1999 , 2000, 2002 ) korostaa Turoffin (1975) tavoin laadullista ja argumentatiivista delfoi –prosessia (argumentative delphi), jossa konsensus on toissijaista sen rinnalla, että saadaan esiin toisistaan poikkeavia perusteltuja näkemyksiä tulevaisuuden mahdollisista kehityskuluista. Argumentoinnin keskeisyydestä johtuu, että hän suosii suhteellisen pieniä asiantuntijapaneeleita, joiden jäsenmäärä on maksimissaankin korkeintaan muutaman kymmenen hengen suuruinen. Toisenlainen selkeästi kvantitatiivinen orientaatio on useissa saksalaisissa ja japanilaisissa teknologisissa forecasting –tutkimuksissa, joissa sovelletaan delfoi –metodia. Niihin saattaa osallistua jopa tuhansia asiantuntijoita kerrallaan. Minkäänlainen kvalitatiivinen keskustelu ei sen kokoisessa joukossa ole käytännössä mahdollista.

Delfoi –tekniikan käyttö on nykyään sangen eklektistä. Kunkin tutkimuksen tarkoitus voi suhteellisen vapaasti välittyä ja vaikuttaa metodin toteutukseen, vaikka tietyt tuntomerkit tekniikalta useimmiten edellytetäänkin. Woudenbergin (1991) mukaan delfoi –menetelmällä on neljä tunnuspiirrettä:

  1. asiantuntijan tunnistamattomuus (engl. anonymity)
  2. useamman kierroksen prosessi (engl. iteration)
  3. argumentointi ja palaute (engl. feedback)
  4. asiantuntijaryhmä (engl. panel), jota vakiintuneen tavan mukaan nimitetään paneeliksi.

Paneelin ohella keskeinen on managerin tai manageriston tehtävä tutkimuksen suunnittelussa, paneelin rekrytoinnissa ja tutkimuksen kuljettelussa. Tunnusmerkkien mukainen delfoi –prosessi voidaan jakaa kahdeksaan prosessivaiheeseen seuraavasti:

  1. tutkimusongelman rajaus ja tutkimuksen tavoitteiden määrittely
  2. suunnittelevan tutkijaryhmän kokoaminen tutkimuksen toteuttamista varten
  3. varsinaisen asiantuntijapaneelin kokoaminen ja valinta
  4. kyselylomakkeen rakentaminen, testaaminen ja korjaus ensimmäistä kyselykierrosta varten ja ensimmäinen kyselykierroksen toteuttaminen joko kirjallisena (tai atk-avusteisena) tai suullisena haastattelukyselynä
  5. ensimmäisen kyselykierroksen vastausten analyysi
  6. toisen kierroksen kyselylomakkeen rakentaminen, testaus, toteutus ja vastausten arviointi
  7. mahdolliset lisäkierrokset, ja
  8. raportointi tutkimuksen tuloksista

Yllä oleva delfoi -tutkimuksen vaiheistus on suuntaa antava. Kriittisiä vaiheita ovat yleensä asiantuntijaryhmän muodostaminen, eteneminen tutkimuksen toiselle kierrokselle ja loppuraportin laatiminen saadun argumentoinnin ja palautteen perusteella.


Managerin paneeli

Delfoi-tutkimuksessa on mukana kolme toimijaosapuolta: (1) tutkimuksen toimeksiantaja(t), (2) sen suunnittelija(t) ja toteuttaja(t) sekä (3) asiantuntijaryhmä. (Palsio 1984, 3) Tutkimusta organisoitaessa pyritään luomaan edellytykset eri toimijaryhmien väliselle yhteistyölle ja selkeälle roolijaolle. Tutkimuseettisesti on varmistettava, ettei tutkimuksen tilaaja määrittele eikä edes pyri määrittelemään ”oikeaa” tutkimustulosta etukäteen.

Tutkimusprosessin avaintoimija on manageri tai manageriryhmä, joka lopullisesti määrittelee tutkimuskohteen, suunnittelee kyselyn, valitsee paneelin, manageroi eri tutkimusvaiheet ja raportoi kyselyn tutkimustulokset. Kuten kaikessa tutkimuksessa delfoissa on ratkaisevaa löytää hyvin muotoiltu ja määritelty tutkimusongelma, joka on tulevaisuuden suhteen riittävän avoin. Managerin alkuvaiheen tehtäviä on valita asiantuntijapaneeli ja laatia varsinaisen tutkimusprosessin käynnistävä kyselylomake. Usein delfoi -tutkimusta pohjustetaan avaininformanttien haastattelulla jo ennen kyselyn laatimista ja paneelin lopullista valintaa.

Kuusi (2003) jaottelee delfoi –kyselyn ainekset kolmeen sisällölliseen osaan: issue (ongelma, aihealue), topic (väite, mielipide) ja argument (näkökohta). Hän erottelee edelleen tutkimuksen aihealueen laajemmaksi kohdealueeksi (issue field) ja suppeammaksi ongelma-alueeksi (issue area). Aihe-erittelyllä on paneeliin kokoonpanoon liittyvä funktio. Harva asiantuntija on nimittäin koko kohdealueen kokonaisvaltainen asiantuntija. (Kuusi 1999, 187-192) Sen sijaan paneeli koostuu normaalisti eri ongelma-alueiden erikoistuntijoista, joiden kompetenssit ovat paneelin ideaalikokoonpanossa toisiaan täydentäviä.

Hyvä delfoi -ongelma (issue) on kysymys, johon ei ole yksiselitteistä oikeaa vastausta ainakaan ennen tutkimusta ja harvoin arvovaraisissa kysymyksissä sen jälkeenkään. Ongelman ehdoton ja itsestään selvä edellytys on, että se koetaan tärkeäksi. Toinen yhtä tärkeä ennakkoehto on, että asiantuntijoilla on siitä ainakin ennen argumentointia toisistaan poikkeavia käsityksiä ja näkökohtia (argument).

Kuusen pohditussa terminologiassa topic on tulevaisuutta koskeva väite tai mielipide, jolla on periaatteessa totuusarvo (tosi tai epätosi) , mutta sitä ei voida lopullisesti ratkaista ennen kuin tulevaisuus vaihtuu nykyhetkeksi ja menneisyydeksi. Arvoväitteiden kohdalla ei vielä silloinkaan. Olennaista on, että topicien suhteen voidaan esittää näkökohtia puolesta ja vastaan. Argumentti eli näkökohta omaa topicin tavoin periaatteellisen totuusarvon, joskin siltä ei edellytetä muuta perustetta kuin kannanotto: ”Minusta ensimmäinen väittämä kuulostaa enemmän uskottavalta kuin jälkimmäinen”. Argumenteista voidaan jatkojalostaa topic kuten usein tehdäänkin siirryttäessä delfoi –prosessin ensimmäiseltä kierrokselta toiselle.

Issue- ja topic –jaotellulla kyselylomakkeella pyritään käynnistämään järjestelmällinen asiantuntijakeskustelu, johon siis osallistuu useita eriprofiilisia asiantuntijoita. Henkilö katsotaan asiantuntijaksi silloin, kun hän pystyy tekemään parempia arvioita ja ennusteita kuin ei-asiantuntija. Asiantuntijat valitaan siten, että he yhdessä edustavat monipuolisesti tutkittavan aihepiirin kehittäjäyhteisöä ja työskentelevät tutkittavan aiheen piirissä. Suomalaiset delfoi -paneelit ovat yleensä koostuneet 10-100 asiantuntijan ryhmistä.

Yleensä asiantuntijalle asetetaan seuraavat vaatimukset. (Hurwood, Grossman & Bailey 1978, 13) Asiantuntijan …

  1. tulee olla oman tiedonalansa kärjessä. Eksperttejä tulee valita myös usealta tutkittavaa asiaa sivuavaltakin alalta, jotta saataisiin tietoa useasta eri näkökulmasta,
  2. on suotavaa olla kiinnostunut muistakin tiedonaloista kuin omastaan,
  3. pitää pystyä näkemään yhteyksiä kansallisen ja kansainvälisen, nykyisen ja tulevan kehityksen välillä,
  4. tulee olla kykenevä tarkastelemaan ongelmia myös epätavanomaisesta näkökulmasta,
  5. pitää olla kiinnostunut tekemään jotain uutta.

Kun arvioidaan henkilön asiantuntemuksen määrää, voidaan apuna käyttää seuraavia kriteereitä: (1) henkilön kokemus ja ammatilliset tiedot ja taidot, (2) kyky lukea tulevaa kehitystä, mielikuvitus ja luovuus (kyky nähdä malleja siellä, missä muut näkevät vain satunnaisia elementtejä), ja (3) muiden asiantuntijoiden mielipiteet ko. henkilöstä (Palsio 1984, 8). Pragmaattinen asiantuntijan valintakriteeri on se, että hän on kiinnostunut ja halukas argumentoimaan. Jos vain on mahdollista, motiivi on hyödyllistä varmistaa etukäteen suoralla yhteydenotolla. Yhteydenotoilla ja etukäteishaastatteluilla on kiistaton vastaushalukkuutta lisäävä vaikutus. Arvokkaita ovat myös vastaajat, joilla on kyky provosoida tai katalysoida muita panelisteja. Sopiva ’emotionaalinen lämpö’ lisää argumenttituottavuutta.

Useimmat nykyiset delfoi -tekniikan soveltajat eivät tavoittele ensisijaisesti asiantuntijoiden yksimielisyyttä vaan perusteltuja näkemyksiä tulevasta kehityksestä. Asiantuntijat eivät ilman muuta käytä vastauksissaan parasta tietoaan. Intressit tai tilanne voi ohjata muuhunkin. Koska delfoi- tutkimuksissa pidetään tärkeänä, ettei näkemyksen esittäjää voida tunnistaa, hänen on houkuttelevaa esittää kantoja, jotka muokkaavat yleistä mielipidettä toivottuun suuntaan. Delfoi- tekniikkaa skenaariomenetelmänä käyttävän tulee ymmärtää, että tiedon esittäjän psyyke, arvot ja intressit vaikuttavat hänen tulevaisuusarvioihinsa. Lähes poikkeuksetta asiantuntija tekee tietoisen tai useimmin alitajuisen valinnan siitä, miltä kannalta hän tarkastelee tulevaisuuden kehitysvaihtoehtoja.

Kysymykset asiantuntijapaneelin jäsenille voidaan asettaa niin, että vastaukset valottavat tulevaisuuden tarkastelun vaihtoehtoisia strategioita. Kuusi (1993, 133) on esittänyt käyttökelpoisen ja ohjeellisen jaottelun tulevaisuuden tarkastelun vaihtoehtoisista strategioista:

A. sivulta seuraajan näkökulma, jossa kehitystä tarkkaillaan pyrkien pitämään omat toiveet erossa arvioista. Samalla arvioidaan, mihin kehitys on todennäköisimmin johtamassa.
B. tulevaisuuden tekijän näkökulma, jossa hahmotellaan kehityskulkuja, joiden puolesta ollaan halukkaita tekemään työtä. Tällainen tulevaisuus on sekä mahdollisuuksien rajoissa että toivottava. Sen eteen tehty työ ei tekijäarvion mukaan mene hukkaan.
C. uhkiin varautuvan näkökulma, jossa puolestaan luonnostellaan tulevaisuutta, missä Murphyn lain mukaisesti kaikki, mikä voi mennä pieleen, myös menee pieleen. Tähän tulevaisuuteen varautuva toimija voi kääntää uhat mahdollisuuksiksi.
D. mahdollisuuksiin tarttuvan näkökulma, jossa koetaan, että tekninen ja muu kehitys tarjoaa mahdollisuuksia, joihin uskaliaasti tarttumalla hahmoteltu tulevaisuus voi toteutua. On kuitenkin olemassa melkoinen riski, ettei luonnosteltu tulevaisuus toteudu.

Panelistit voidaan myös roolittaa toisella tavalla. Tietokoneavusteisessa Professional Delphi Scan –verkko-ohjelmistossa (Linturi 1998a) käytetään viitteellistä luokittelua: vastaajat jaetaan viitteellisesti (1) hallinnon, (2) tutkimuksen, (3) tuotannon ja (4) toisinajattelijoiden edustajiin. Mikään ei estä käyttämästä metodia myös maallikkopaneelin kanssa. (Aaltonen & Wilenius 2002) Arjen asiantuntijoita ovat kaikki ja käyttökelpoinen sovellus on myös pedagoginen delfoi, jossa käyttäjät voivat opiskella argumentaatiota ja rationaalista päätöksentekoa.


Iteratiivinen prosessi

Kun paneeli on valittu ja kyselylomake laadittu, asiantuntijat kutsutaan vastaamaan ensimmäisen kierroksen kysymyksiin ja perustelemaan vastauksiaan argumentein. Ensimmäinen kyselykierros suoritetaan joko kirjallisena tai suullisena haastatteluna tai kyselynä. Kirjallinen kysely tehdään perinteisen mallin mukaan postitse. Toinen vaihtoehto on hyödyntää sähköpostia tai internet-pohjaisia delfoi –ohjelmistoja, jolloin koko prosessin kulku voidaan tiivistää. Siitä myöhemmin.

Jokaiselle kyselykierrokselle määritellään yksiselitteinen pääteaika, johon asti on mahdollisuus vastata kysymyksiin. Perinteellisessä posti -delfoissa vastaaja ei voi kierroksen aikana seurata muiden vastailua tai tarkistaa omia vastauksiaan. Se mahdollisuus tulee vasta seuraavalla kierroksella, kunhan manageri on ensin koonnut edellisen kierroksen tulokset ja esittänyt niistä valitut osat seuraavan kierroksen pohjaksi. Toisella kierroksella osallistujille välitetään tietoja muiden osallistujien näkemyksistä ja argumentaatioista. Tällöin asiantuntijat voivat halutessaan muuttaa esittämiään mielipiteitä ja arvioita.

Usein jatkokierroksilla syvennetään kysymyksenasettelua aiemmilla kierroksilla esitettyjen argumenttien perusteella. Argumenteista luodaan uusia topiceja entisten lisäksi, jolloin tutkimus laajenee, tai sitten tutkimusta fokusoidaan ja rajataan niin, että jatkokierroksille ’selviää’ vain osa alkuperäistä kyselyä. Tavallista on, että jatkokierroksilla keskitytään niihin ongelma-alueisiin ja väittämiin, joiden suhteen asiantuntijoiden näkemykset ja perustelut poikkeavat kiinnostusta herättävästi toisistaan.

Kaikissa kyselyvariaatioissa voidaan hyödyntää teleteknologiaa. Postivälitteinen delfoi -tutkimus kestää tilauksesta loppuraporttiin vähintään kaksi-kolme kuukautta. Internet-perustaisessa delfoi -prosessissa läpimeno voidaan supistaa murto-osaan siitä. (Hiltz & Turoff 1978, Nelms & Porter 1985, Rice & Associates, Turoff 1989, 1991, Linturi 1998) Internet -delfoissa analyysin tulokset voidaan esittää reaaliaikaisesti sitä mukaa, kun vastauksia kertyy. Vuodesta 1998 alkaen on ollut käytössä esimerkiksi Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen kehittämä Professional Delphi Scan, jossa vastaajalla on mahdollisuus jo ensimmäisen kierroksen aikana muuttaa vastauksiaan ja lisätä perusteluitaan sen mukaan miten muut asiantuntijat reagoivat ja argumentoivat. Verkkoympäristö myös häivyttää aiemmin selkeää iteraatiokierrosten välistä rajaa. (Turoff & Hiltz 1996) Jo ensimmäisen kierroksen aikana toinen kierros alkaa hahmottua teemoihin, joiden ympärille keskustelu kuumenee ja fokusoituu. Silti kierrokset kannattaa verkkoympäristössäkin erottaa selvästi toisistaan ja keskittää keskustelu tiettyyn ajankohtaan. Manageri voi pitkin kyselyn kulkua ohjata ja tiivistää prosessin kulkua sekä ’karhuta’ mielipiteitä kohdennetuin tai joukkosähköpostituksin.

Delfoi-tutkimuksessa on siis kaksi tai useampia kierroksia, joiden aikana asiantuntijoilla on mahdollisuus korjata ja syventää kannanottojaan. Traditionaalisessa delfoissa korostetaan arviointeihin liittyviä tilastollisia tunnuslukuja kuten mediaaneja ja kvartiililukuja. Jos asiantuntija-arvio poikkeaa riittävästi mediaanista, häntä pyydetään esittämään lisäperusteita arviolleen. Prosessilla luodaan tavallaan painetta mediaaniarvioon etenkin ellei asiantuntijalla ole vahvoja perusteita poikkeavaan kantaansa. Tuoreimmissa menetelmäsovellutuksissa palautekierrosten määrä on yleensä rajoitettu yhteen, jota usein täydennetään seminaarein ja haastatteluin. Merkittävä osasyy tähän on lisääntyvä teleteknologian käyttö, joka johtaa keskustelemaan jo kierrosten sisällä.

Managerin päätöstehtävä on tiedottaa tuloksista ja laatia sitä tukemaan loppuraportti, jossa yleensä esitetään keskeiset saatuja autenttiset tulokset höystettynä tutkijan tulkinnoilla. Tulkinnat ja suorat tutkimustulokset on syytä selkeästi erottaa toisistaan. Raportin ymmärtämisen kannalta on välttämätöntä kuvata keskeiset tutkimusvaiheet mukaan lukien paneelin valinta ja sen valintakriteerit.

Uusi teknologia helpottaa raportointitapahtumaa, kun aineisto voidaan useimmiten kerätä autenttisesti digitaalisessa muodossa raportin pohjaksi. Tutkimuksen tulokset ja johtopäätökset jäävät siinäkin tapauksessa edelleen tutkijan tai tutkijaryhmän tulkittaviksi. Olennaista raportoinnissa on, mitkä tulokset - tilastojakaumat ja argumentit - valitaan merkityksellisinä mukaan ja minkälaisin tulkinnoin. Raportointiin kuuluu myös tutkimusprosessin ja tutkimuksen tulosten reflektointi ja arviointi. Arvioinnin perustana voidaan käyttää esimerkiksi seuraavaa menestyneen tutkimuksen six packia:

  1. onnistuminen asiantuntijapaneelin valinnassa,
  2. onnistuminen mielekkäiden kysymystenasettelujen kuten ns. topicien etsimisessä
  3. anonyymi argumentointi, joka ei ole pelkästään asiantuntijoiden perusteltujen tai perustelemattomien mielipiteiden esittämistä vaan myös faktuaalisten argumenttien tuottamista keskustelun kohteena olevista kysymyksistä,
  4. jäsentynyt keskustelu, jossa systemaattisesti arvioidaan myös esitettyjen topicien ja niitä kommentoivien argumenttien pätevyyttä ristikkäiskriteerein (esimerkiksi tärkeys, toivottavuus, todennäköisyys),
  5. tuotetun aineiston relevanssi strategisen päätöksenteon kannalta, ja
  6. kyky koota systemaattisesti arvioiden, kasautuvasti ja käyttäjäystävällisesti relevantteja tulevaisuusargumentteja monilta ja monenlaisilta asiantuntijoilta esimerkiksi internetin välityksellä tavoitettaviin tietopankkeihin. (Kuusi 2000)


Anonyymi argumentointi

Tunnusomaista delfoi -tekniikalle on asiantuntijoille anonyymisyys. Ekspertit perustelevat tulevaisuutta koskevat väitteensä paljastamatta itseään. Asiantuntijapaneelin jäsenille voidaan toki ilmoittaa, keitä muita on tutkimuksessa mukana - usein muista kerrotaankin vastaajien motivoimiseksi -, mutta argumentointi on anonyymiä. Tunnistamattomuudella pyritään siihen, että asiantuntijat esittävät mahdollisimman aitoja mielipiteitään ja käsityksiään tulematta painostetuiksi työnantajansa tai toisten asiantuntijoiden puolesta. Heidän ei tarvitse pelätä sen enempää kasvojen kuin asemansakaan menetystä. Toivottavaa on, että …

  1. asiantuntija voi vapaasti muuttaa kannanottojaan. Ekspertin on usein hankala luopua kannanotostaan, jos hän on tehnyt sen julkisesti omalla nimellään,
  2. voimakkaat mielipidejohtajat eivät pääse vaikuttamaan asiantuntijaryhmän yleisen mielipiteen muodostukseen muilla kuin argumenteillaan,
  3. uusia ideoita pääsevät esittämään myös sellaiset asiantuntijat, joilla ei ole korkeaa statusta, ja
  4. ideoita esitetään mahdollisimman runsaasti ja monipuolisesti monen eri orientaation omaavan asiantuntijan toimesta. (Turoff & Hiltz 1996, 61)

Anonyymisyyden turvaamiseksi paneelin minimikoko ei voi olla juuri viittä asiantuntijaa vähäisempi. Kun paneelin koko kasvaa yli kymmeneen ryhmän keskustelu ja argumentointi alkaa vuorostaan kärsiä. Paneelin optimikoon ratkaisee paitsi asiantuntijuuden jakautuminen eri disipliineihin myös tutkimuksen tavoite. Delfoi-menetelmää on toki sovelluttu myös ei-anonyymisesti. Onnistuneesti niin on tehty mm. työryhmätyöskentelyn jäsentämisessä. (ks. Delbecq, Van de Ven & Gustafson 1975) Argumentoinnin onnistumisella ja paneelin valinnan välillä on luonnollisesti ilmeinen yhteys. Sama koskee managerin toimintaa. Hyvällä valmistelulla , motivoinnilla, ajoituksilla ja sopivasti ’härnäämällä’ lietsotaan argumenttiprosessi tuleen. (Kuusi 1999, 178-186)

Uusimmissa delfoi –sovelluksissa tosiasia-argumentteihin on alettu kiinnittää yhä enemmän huomiota. (Turoff & Hiltz 1996, 56) Kuusi (2003) korostaa delfoi –tutkimusten yhteydessä huolellista valmistelua. Managerin pitää varmistua, että asiantuntijoilla on asiaan liittyvä invariantti tieto ja käsitteistö hallussaan ennen kuin he ryhtyvät argumentoimaan. Kuusi (1999) on ottanut käyttöön termin ’tietämättömyyskuilu’, joka tulisi täyttää ennen kuin on mahdollista edetä rationaaliseen argumentointiin. Kuten aiemmin todettiin delfoi -tekniikalla pyrittiin alkujaan saamaan aikaiseksi konsensus asiantuntijaryhmän (vrt. Apollon papit) kesken peräkkäisten kyselyiden ja kontrolloidun palautteen avulla. Nykyään pyydystetään ennemminkin toisistaan poikkeavia asiantuntijanäkemyksiä. Se ei suinkaan vähennä anonyymisyyden merkitystä.

Diskurssin vaihtuminen kertoo paitsi tieto-opillisesta ajatuksen tarkistuksesta myös tulevaisuudentutkimuksen menetelmien ketjuttumisesta. Delfoi –metodia käytetään usein keinona tutkailla heikkoja mutta aikanaan vahvistuvia signaaleita tulevasta kehityksestä. Delfoi-menetelmän yhteydessä voidaan myös käyttää muita asiantuntijamenetelmiä kuten ristivaikutusanalyysia ja skenaariotekniikoita rinnakkain.

Delfoi-menetelmä on tulevaisuuden tutkimuksen ja ennakoinnin väline. Tulevaisuuden tutkimus on yhdeltä osaltaan ymmärrettävissä tulevaisuuden tekemiseksi. Delfoi-menetelmä on tulevaisuuden tekemisen tekniikka, jossa asiantuntijoina toimivat ”näkijät ja tekijät” kuten Kuusi (2000) asian ilmaisee. Delfoi-prosessi on tyypillisesti alku tulevaisuuteen suuntautuneelle prosessille, jossa tavoitellaan yhteisiä tavoitteita. Delfoi-tekniikalla saadut tulokset eivät muodosta lopullista päämäärää, vaan niiden hyöty on siinä että ne käynnistävät ja ovat raaka-aineena seuraavalle vaiheelle. (Linstone & Turoff 1975)

Delfoi-tekniikkaa käytetään usein arvojen, uusien näkemysten ja ideoiden tuottamiseksi suunnittelun ja päätöksenteon pohjaksi. Menetelmän käyttö on perusteltua myös tutkimusongelman ollessa siten strukturoimaton, että sitä ei esimerkiksi vaikean rajattavuuden vuoksi voida tarkastella yhden täsmätekniikan avulla.

Metodi on Kuusen (2000) mukaan erityisen hyödyllinen arvioitaessa (1) pitkän aikavälin yhteiskunnallista ja teknologista kehitystä (2) julkisen instituution toimintaympäristössä. Siitä on usein apua (3) normatiivisten ts. hallinnollisten tavoitteiden ja toimintaohjelmien muotoilussa, (4) potentiaalisten toimenpiteiden löytämisessä tai keksimisessä jonkin tietyn toimintaohjelman löytämiseksi, (5) vertailtaessa vaihtoehtoisia toimintaohjelmia sekä (6) päätöksenteon tukena. (Helmer 1983, 158, Waissi 1979 )

Metodin luonteesta johtuen se on osoittautunut käyttökelpoiseksi erityisesti silloin, kun tutkittavan ongelma-alueen asiantuntijoita ei ajanpuutteen tai muitten syiden takia saada saman pöydän ääreen tai kun halutaan eliminoida ryhmässä esiintyvä vahvojen persoonallisuuksien tai heidän sidosryhmiensä dominoiva vaikutus.

Delfoi –metodin ideaali on popperilainen tiedonmuodostustraditio. Dialogissa argumentoiden paras teoria voittakoon, kunnes vielä parempi kumoaa sen. Tulevaisuuteen tunkeutumisen eetoksesta johtuu, että vahvan argumentaationkaan keinoin ei useimmiten päästä – eikä tarvitsekaan päästä – yhteiseen näkemykseen. Tavoiteltu tieto on mahdollisuustietoa, tietoa siitä mitä perusteltuja tulevaisuuksia eli skenaarioita haarautuu. Tässä merkityksessä Pentti Malaska puhuu näkemystiedosta ja Weniger samanhenkisesti kolmannen asteen teoriatiedosta, joka jäsentää ja organisoi toisen asteen teoriatietoa.

Oppimismielessä delfoi –tekniikka edustaa dialogista ja yhteisöllistä lähestymistapaa. Ymmärrys kertyy prosessin mukana eikä kukaan omista sitä etukäteen. Sillä on merkitystä paitsi mahdollisuuksien avaajana myös tekemiseen johtavan tahdon muodostajana.


Atk-avusteinen delfoi

Delfoi –metodia ja –prosessia on viime vuodet muokannut tietotekniikan ja verkkopalvelujen kehitys. Niistä osaltaan johtuu menetelmän uusmuodikkuus. Akateemiset opinnäytteet ovat tuntuvasti lisääntyneet. Menetelmä näyttää tarjoavan hyvin kivetyn oikopolun tutkimusraporttiin. Metodin soveltamisen työläys oli aiemmin kelpo portinvartija kunnon tutkimukseen. Isoon ja kalliiseen urakkaan ei kannattanut ryhtyä kevein eväin.

Yksinkertaisimmillaan tietokoneavusteisen delfoi -prosessin apuvälineenä käytetään sähköpostia. Sen kautta voidaan kutsua asiantuntijat, toteuttaa kyselyt ja vastailut, sekä jakaa raportit. Samalla säästetään aikaa ja rahaa. Erityistä asiantuntijayhteisöä tai debattia tätä kautta ei saada aikaiseksi. Siksi managerin on hyvä miettiä sähköpostikäyttöisen delfoin oheiselämyksiksi kasvokkaintilanteita: haastatteluja, käynnistys- ja päätösseminaareja.

Verkko-ohjelmaperustaisessa delfoissa kaikki menetelmävaiheet – vuorovaikutuksellisetkin - voidaan toteuttaa internetissä, joskin kokemukset puhuvat sen puolesta, että managerin henkilökohtainen yhteydenotto vahvistaa asiantuntijoiden osallistumismotiivia, -orientaatiota ja –intensiteettiä. Varsinkin kansainvälisissä tai suuren asiantuntijapaneelin kyseessä ollen verkon hyödyt ovat kiistattomat. Alla esitellään yhden sovelluksen toimintamalli. Delfixin (http://nexusdelfix.internetix.fi) ensi versio julkaistiin vuonna 1998 nimellä Professional Delphi Scan. Sen kehittämistyöstä ovat vastanneet Turun kauppakorkeakoulun Tulevaisuuden tutkimuskeskus (http://www.tukkk.fi/tutu) ja Internetix (http://www.internetix.fi).

Delfix –ohjelmisto koostuu tutkimuskehittimistä, jonka avulla manageri voi suunnitella, toteuttaa, analysoida ja raportoida tutkimuksen. Kyselyn ensi vaiheessa manageri luo kyselylomakkeen tai lomakkeita, joihin voi sisältyä teksti- ja grafiikkaosioita (esimerkiksi johdanto ja selvitykset), kvantitatiivisia osia (erityyppiset kysymykset), tekstivastausosia (kvalitatiivinen aineisto) sekä linkkejä. Lomakkeen rakentelu tehdään hakemistopuuhun, jonka elementit ovat samalla tavalla kopioitavissa ja liitettävissä leikepöydän kautta kuin Windowsissa yleensäkin vaikka lomakkeen käsittely tapahtuukin selaimella ja edellyttää internet -yhteyttä. Sujuvaan työskentely onnistuu jo GPRS –yhteyksillä, mutta sujuvaa se on vasta ADSL –tasoisilla yhteyskaistoilla.

Lähteet
1. Turoff, M. (1975) The Policy Delphi. Teoksessa H. Linstone & M. Turoff (toim.) The Delphi Method. Addison-Wesley. Massachussets, 84-101. Tekijä mukailee Turoffin klassista Delfoi-tekniikan määritelmää, joka alkuperäisessä muodossaan kuuluu näin: Delfoi-tekniikkaa voidaan luonnehtia ryhmän kommunikaatioprosessin strukturointimenetelmäksi, jonka tarkoituksena on auttaa yksilöiden muodostamaa ryhmää kokonaisuutena käsittelemään mutkikasta ongelmaa". Mika Mannermaan (internetissä http://www.netti.fi/~ttmanner/sanasto.htm) versio on seuraava: ”Delfitekniikkaa voidaan luonnehtia metodiksi, jolla voidaan jäsentää ryhmän kommunikaatioprosessia siten, että prosessi mahdollistaa yksilöistä muodostuvan ryhmän, kokonaisuutena, arvioida tehokkaasti tutkimuksen kohteena olevan ongelma- tai ilmiöalueen tulevaa kehitystä.”
2. Anttila. M. (2001) Tutkimisen taito ja tiedon hankinta. Metodix http://www.metodix.com .
3. Kuusi, O. (2000) Delfoi –menetelmä. Metodix http://www.metodix.com. Tarinan mukaan Maan jumalatar Gaia asui kauan sitten Delfoissa Kreikassa lohikäärmeen Pythoksen suojelemana. Zeuksen poika Apollo tappoi Pythoksen ja teki itsestään Delfoin valtiaan. Hänestä tuli kuuluisa kaikkialla Kreikassa kauneutensa ja harvinaisen ennalta näkemisen kyvyn ansiosta. Paikan nimi Delfoi tulee sanasta delfiini, joksi Apollo muutti itsensä hankkiakseen ensimmäiset papit oraakkelilleen. Nämä olivat merimiehiä. Apollon valinta oli kiintoisa. Siinä missä hyviä tulevaisuudentutkijoita nykyisin, merimiehiä pidettiin antiikin aikana monitietäjinä. Parnassos -vuoren rinteellä sijaitsevasta Delfoista kehittyi antiikin Kreikassa tärkeä "tulevaisuuskeskus". Samalla se oli myös eräänlainen "historian elävöittämiskeskus". Tärkeät tapahtumat oli ikuistettu sinne maalauksina ja kuvapatsaina (Linstone 1978). Apollon ennustuksia välittivät Pythiaat (Delfoin oraakkelit) eli transsitilassa sekavia puhuvat nuoret naiset, joita papit tulkitsivat. (Metodix http://www.metodix.com)
4. Helmer, O. (1968) Analysis of Future: The Delphi Method. Technological Forecasting for Industry and Government. New Jersey. Helmer, O. (1983) Looking Forward: A Guide to Futures Research. Sage Publica-tions. Beverly Hills.
5. Kuusi, O. (1999) Expertise in the Future Use of Generic Technologies. VATT:n tutkimuksia 59. Helsinki.
6. Kuusi, O. (2002) Delfoi –menetelmä. Teoksessa Tulevaisuudentutkimus. Perusteet ja sovelluksia. Toim. Kamppinen, Kuusi & Söderlund. SKS. Helsinki. 204-225.
7. Delfoi-menetelmä ajautui 1970-luvulla kriisiin, joka kulminoitui Rand -yhtymän asiantuntijan Harold Sackmanin (1975) murskaavaan arvioon. Samoihin aikoihin Murray Turoff (1975) esitti delfoi -menetelmän muunnoksen (ns. Policy Delphi), missä yksimielisyyden tavoittelun asemasta pyrittiin nostamaan esiin aidot mm. poikkeavista intresseistä johtuvat ristiriidat. Tärkeimmät delfoi-menetelmän uudelleenarvioinnit liittyivät paitsi yksimielisyyden tavoitteluun myös tapaan esittää kritiikittömästi asiantuntijoiden mielipiteiden keskiarvoa asiantuntevimpana arviona. Jos asiantuntijapaneeli on kokoonpanoltaan yksipuolinen myös mielipiteiden keskiarvot ovat sitä.
8. Woudenberg, F. (1991) An Evaluation of Delphi. Technological Forecasting and Social Change. No. 40, 131-150.
9. Palsio, J. (1984) Skenaarioiden laadinta ristivaikutusanalyysimallia käyttäen. Talous- ja tilastomatematiikan projektitutkielma. Turun kauppakorkeakoulu. Turku.
10. Osmo Kuusi luennossa ja luentomonisteessa TVA:n metodiseminaarissa Otaniemessä 13.-14.02.2003.
11. Hurwood, D., Grossman, E. & Bailey, E. (1978) Sales Forecasting. The Conference Board Report No. 730.
12. Kuusi, O. (1993) Delfoi-tekniikka tulevaisuuden tekemisen välineenä. Teoksessa M. Vapaavuori (toim.) Miten tutkimme tulevaisuutta? Acta Futura Fennica. No. 5. Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. Painatuskeskus. Helsinki, 132-140.
13. Mika Mannermaa (1999, 68, internetissä http://www.maaseutuplus.net/tulevaisuuden%20ennakointiin.doc) käyttää vastaavaa jaottelua: Perusasennoitumisessa tulevaisuuteen voidaan erottaa neljä erilaista tapaa. (1) Passiivinen asenne. Tällöin ihminen uskoo ja alistuu kohtaloonsa, hän on kuin strutsi tai jänis, joka pistää päänsä pensaaseen ja kohtaa sen minkä tuleman pitää. (2) Reaktiivinen asenne. Ihminen toimii kuten palomies eli reagoi havaitsemiinsa muutoksiin tai ongelmiin. Toiminta aktivoituu vasta silloin, kun vahinko on tapahtunut tai ongelma on havaittu. (3) Preaktiivinen asenne. Vakuutusyhtiöiden lähtökohta kuvaa tätä asennetta hyvin. Vakuutusyhtiöt varautuvat tietyllä todennäköisyydellä erilaisiin onnettomuuksiin. Varautuminen perustuu pitkän aikavälin kehityslinjojen arviointiin ja todennäköisyyksiin. Tulevaisuus nähdään erilaisina todennäköisinä kehityskulkuina, joihin varaudutaan etukäteen. (4) Proaktiivinen asenne. Tämä asennoituminen on aidosti ennakoivaa, tällöin pyritään aktiivisesti vaikuttamaan siihen, millaiseksi tulevaisuus muotoutuu. Tätä asennetta on myös kuvattu vallankumoukselliseksi siinä mielessä, että tulevaisuuden näköpiirissä olevaa kehitystä halutaan muuttaa.
14. Linturi, H. (1998). Professional Delphi Scan. Managerin opas. Tulevaisuuden tutkimuskeskus. Turun kauppakorkeakoulu.
15. Aaltonen, M. & Wilenius, M. (2002) Osaamisen ennakointi – Pidemmälle tulevaisuuteen, syvemmälle osaamiseen. Kauppakamarisarja. Johtamistaito. Edita. Helsinki.
16. Hiltz, S.R. & Turoff, M. (1978) The Network Nation: Human Communication via Computer. Reading M.A. Addison-Wesley. Turoff, M. (1989) The Anatomy of Computer Application, Innovation: Computer Mediated Communications (CMC). Journal of Technological Forecasting and Social Change. No. 36, 101-122. Turoff, M. (1991) Computer Mediated Communication Requirements for Group Support. Organizational Comput-ing. No. 1, 1, 85-113. Nelms, K.R. & Porter, A.L. (1985) EFTE: An Interactive Delphi Method. Technological Forecasting and Social Change. No. 28, 43-61. Rice & Associates (1984) The New Media: Communication, Research and Technology. CA: Sage Publications. Beverly-Hills. Linturi Hannu et alii (1998). Professional Delphi Scan. Käyttäjän opas. Tulevaisuuden tutkimuskeskus. Turun kauppakorkeakoulu.
17. Turoff, M. & Hiltz, S.R. (1996) Computer-Based Deplhi Processes. Jessica Kingsley Publishers. London. Teoksessa M. Adler & E. Ziglio (toim.) Gazing into the Oracle. The Delphi Method and its Application to Social Policy and Public Health, 56-85.
18. Hyvin toteutetun Delfoi-tutkimuksen kriteereitä ennakointitoiminnan yhteydessä: (1) tuo asiantuntijapaneelin jäsenille alan kehittämistavoitteet ja havaitut heikot signaalit suuremman joukon arvioitaviksi (Kuusi 1993, 138), (2) ehkäisee arvovalta- ja intressiristiriitojen ajattelua nujertavat vaikutukset (Kuusi 1993, 139), (3) tunnistaa analyyttisesti vaikeasti pääteltävät taite- ja käännepisteet ja auttaa toimenpiteiden ajoittamisessa (Kuusi 1993, 138), (4) tuo esille myös asiantuntijajoukossa vähemmistöön jääneiden asiantuntijoiden näkökohtia ja argumentteja, (5) perustuu monipuolisen asiantuntijajoukon työskentelyyn, voi sisältää useiden tulevaisuudentutkimuksen metodien yhdistelevää käyttöä (esim. ristivaikutusanalyysi ja skenaarioanalyysi), sekä (6) tuo esiin uusia ongelmakohtia ja kysymyksiä, jotka asiantuntijat näkevät mielekkäiksi selvittää jatkotutkimuksissa ja alan kehittämistoiminnassa.
19. Delbecq, A.L., Van de Ven, A.H. & Gustafson, D.H. (1975) Group Techniques for Program Planning: A Guide to Nominal Group and Delphi Process. Scott-Foreman. Glenview, Il.
20. Joskus annetaan tiettyjen asiantuntijoiden avata argumentointi. Sillä manageri voi haluta varmistaa, että keskustelu lähtee ’oikeille raiteille’.
Varsinkin aikaisemmin Delfoi-menetelmän tavoitteena oli hakea luotettavinta mahdollista mielipiteiden konsensusta asiantuntijaryhmässä perättäisten, intensiivisten kyselylomakkeiden ja toisiaan seuraavien kyselykierrosten avulla, joiden välillä vastaajille annetaan rajoitettua palautetta mielipiteistä. “Rajoitettu palaute“ voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että toisella kyselykierroksella asiantuntijoille kerrotaan ensimmäisen kierroksen tulokset, jonka jälkeen heitä pyydetään vastaamaan uudelleen ja perustelemaan ne vastaukset, jotka sijoittuvat kaikkien vastausten joukossa joko ylimmäiseen tai alimmaiseen neljännekseen (Godet 1993, 132). “Rajoitettu palaute“ voi tarkoittaa myös asiantuntijoiden 1. Delfoi-kierroksella esittämien teesien ja käsitysten esittämistä muille asiantuntijoille 2. kyselykierroksella jne. uudelleen arvioitavaksi.
21. Kuusi, O. (1999) Lectio praecursoria. HKKK 08.10.1999. Kuusen väitöskirjan kontribuutio on kolme ’järkevyystyyppiä’, jotka ohjaavat päätöksiä: oikeat ennusteet, yksittäisten toimijoiden kannalta järkevät vaihtoehdot ja sitoutumisen kannalta vaihtoehdot.
22. Työministeriö on koordinoinut kymmeniä ESR –rahoitteisia ennakointihankkeita (http://www.mol.fi/esf/ennakointi/), joista muutamissa on käytetty delfoi –tekniikkaa hyväksi.
23. Waissi, G. (1979) Delfi-menetelmä. Otaniemi.
24. 80-90-luvuilla metodi oli pitkään epäsuosiossa Sackmanin väkevän metodikritiikin jälkeen. Kritiikki kohdistui menetelmän vinoutuneeseen kvantitatiiviseen käyttöön ja oli perusteltua. Vahinko vain että kritiikki aikaansai myös korrektin menetelmän käytön lamaantumisen.



NexusDelfix -uutisiaArkisto

Jokaiselle projektilla on oma tiedotuskanavansa, jossa voi julkaista ajankohtaisia uutisia ja ohjata prosessin kulkua.
19.1.2005 00:00:00
Kullekin projektille on luota oma julkaisukavavansa, jossa voidaan tiedottaa tutkimuksen kulusta.
12.1.2005 00:00:00